Onko tommosesta käyttis autoksi, lähinnä siis työmatkoja ja kauppa reissuja. Kestääkö tommonen pikku diiseli miten paljon kilsoja? nuita käyettyjä kattelen niin uskaltaako tommosen 170tkm ajetun vielä ostaa, jos kuvittelee sillä muutaman vuoden ajavan ja kilsoja vuodessa 20tkm+...

Olis muuten toka nissani mulle. joskus oli 94 vuoden primera, ihan hyvä oli se kuluvia osia vaihdoin vain, tosin vetari siitä hajos tosi hämärästi (meni kokonaan poikki).

Ne poikkimenevät vetarit on ihan tyyppivika primerassa

Aijaa  mistä romuraudasta ne tehdään? oisko jollain heittää tiidasta tai tosta koneesta 1,5 Dci? eikös toi kone ainakin ollu rellunvalmistama ja muissakin autoissa käytössä?

Ollakseen moderni dieselmoottori, niin tuo 1,5 on siinä joukossa erittäin hyvin onnistunut mosa. Naftapihi ja ihan riittävä kulultaan jollei kaipaa kortteliohjusta. Mutta totuushan on se, että tuossa 200-300 tkm välillä alkaa apulaitteista loppumaan käyttöaika, vaikka itse moottori onkin terve. Ja mittarilukemana 300 tkm on siten se, jonka kohdalla arvo laskee aimo harppauksen. Eli tulevaisuuden kannalta hieman vähemmän ajettu saattaisi olla parempi sijoitus.

Joo varmasti jotain alkaa 200tkm-300tkm hajoilemaan, onko osien hinnasta mitään käryä ja mitä on odotettavissa hajoavaksi?
saisin tommosen 5000€ toi nettiauton 179tkm ajettu. EAY-333 on rekkari jos joku vaikka tunnistaa vanhakseen 

Ei aivan otsikon auto, mutta liitän kuitenkin muinoin suorittamani bensa-Tiidan koeajon tähän jatkoksi, jos tuosta nyt jotain iloa olisi:

LainaaKoeajon kohteena oli kuvankaunis ja pirtsakan harmaa konttiperä-Tiida, ensirekisteröity 2008, koneena isompi 1.8-litrainen ja varustelutaso keskimmäinen Acenta. Mittariin oli ehtinyt kerätä 84000 km. Taipaleensa aloittanut Oulun Pörhön Autosta.

Elämä jättänyt jossain vaiheessa merkkinsä, kuskin ovessa oli sävyero. En osaa pitää tuota niin rumana kuin yleinen mielipide edellyttäisi, erinäköinen se on kuin muut, sen myönnän. Kuitenkin jotenkin harmaa ja tasapaksu kokonaisuus, siitä plussaa. Kokonaisuutena ehjänoloinen ja siisti auto.







Ensimmäisenä huomiota kiinnitti melkoisen korkea ajoasento, alimmillaankin penkki oli melkoisen korkealla. Siihenkin tottui, vaikka ajoasento muodostui aikalailla ryhdikkääksi. Tähän mennessä tottunut istumaan melkein lattialla. Näkyvyyttä tuo toki parantaa, liikennevaloja sai jonkin verran kuikuilla. Yllättävän hiljainen tuo oli kokoisekseen ja jousitus sopivan pehmeä, ei ryskynyt hidasteissa eikä liikennevalojen polanteissa. Arkikäyttöön varmaankin ihan suotavia ominaisuuksia. Tuntuma tiehen ei ollut ihan sellainen jota autolta toivoisin, sähkötehostettu ohjaus oli jotenkin tahmea, eikä persetuntumaa oikein syntynyt.

Suorituskykyä oli arkikäyttöön sopivan tuntuisesti, koppero ei kuitenkaan mikään tykki, kun 126 hevoisen kuljetettavana on jossain määrin painoa. Rivakasti se kiritti auton moottoritienopeuksiin, kun sitä kokeili. Kuusilovinen manuaaliaski oli pultattu moottorin jatkoksi, kierroksia noin satasen nopeudessa enemmän kuin vanhassa aavikkolaatikko Sunnyssa. Nykyautoissa ei ilmeisesti ole enää noita ihania pitkiä välityksiä?



Tilaa vaikutti olevan hyvin niin edessä kuin takanakin, omilla säädöillä olevan etupenkin taakse mahtui hyvin istumaan, eivätkä polvet koskettaneet selkänojaa, tilaa jäi ylikin. Takapenkillä oli keskinoja.





Sisätilojen avaruus näkyi takakontin puolella, ei mikään valtava ruuma. Saranat ottavat vielä oman osansa, siksi varmaan neljäs kesäpyörä oli survottu takapenkin puolelle. Kesärenkaissa ei ollut enää hirveästi pintaa jäljellä.



Varusteita olisi ollut minulle riittävästi, oli sähköikkunaa ja ilmastointia, radion kaukosäätöä ratissa, vakionopeudensäädintä, pyyhkijöiden sadetunnistinta ja Bluetooth-handsfreeta. Särkyviä osia enemmän kuin noissa vanhoissa Sunnyissa. Vetokoukku oli tässäkin, hyvä vaikkakin (tapauskohtaisesti) harvemmin tarvittava varuste. Kokoonpanon laadussa ei narisemista, vaikka Meksikossa tehty onkin. Lämpömittari puuttui mittaristosta.

Suuttimet, laturi, startti, dpf nyt kalleimpina riskeinä.