1300 / 1400 / 1600

1968-1972

PL510

Vuodeksi 1968 esiteltiin täysin uusi Bluebird, korimalliltaan 510. Sen suunnittelusta ja muotoilusta vastasi oman talon mies Teruo Uchino. Luodakseen Datsunille oman imagon hän pyrki eroon sekä brittiperinteistä että italialaisista linjoista, joita myös kilpailijat kuten Mazda olivat alkaneet käyttää. Tuloksena olikin amerikkalaisfanien mukaan yksi Nissanin parhaista autoista.

Ulkonäöltään auto oli miellyttävä kokonaisuus ja ajoltaan etenkin jenkkejä miellyttävä eurooppalaisen bemarihenkinen. Moottori oli uudenaikainen OHC kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 1,6-litrainen L16 (96hp/SAE) tai 1,3-litrainen L13, myöhemmin 1,4-L14. Vastoin monia harhakäsityksiä ei L-moottorilla ole tekemistä Princen (PMC) kanssa, vaan Laurel-sarjan G-moottorit ovat PMC-perua. Alustaltaan 510ssä oli edessä ensimmäistä kertaa McPherson-joustintuet kallistuksenvakaajin. Taka-akselisto oli muista japanilaisautoista poiketen kierrejousilla ja kaksinivelisillä vetoakseleilla varustettu erillisjousitus.

L510

Vuosien mittaan 510ä paranneltiin mm. jarrutehostimella, kaasuiskunvaimentimilla ja pyöreillä mittareilla. Tarjolla oli myös kaunis farmarimalli, jota myytiin paljon ns. piilofarmarina. Suurin ero farmarissa oli jäykkä taka-akseli, joka sopi tehtaan mielestä paremmin kuorman kuljetuksiin. Aiemman mallin tapaan oli mallistossa automaattivaihteiset ja suorituskykyinen SSS-malli (109 SAE) sekä jenkeille kaksioviset.

Suomeen näitä autoja tuotiin yhteensä 5233 kpl.WPL510

  • Datsun 1600 PL510 L16-moott 68-72
  • 1600SSS-PL510 L16-T 68-72 (T tarkoittaa tuplakaasareita)
  • 1300-L510 L13 69-70
  • 1400-NL510 L14 71-72
  • Japani: Bluebird
  • USA: 510